torstai 22. lokakuuta 2015

Norjan Lappi


Syyskuun viimeisenä päivänä sekä Ilmatieteenlaitos että Foreca hellivät meidän hermoja laittamalla lumihiutaleiden kuvia sääennusteisiinsa joka päivälle koko loppuviikon ajan. Meillä oli tietenkin kesärenkaat alla (ja talvirenkaat 1200 kilometrin päässä), joten varsinaisia riemunkiljahduksia ei päästetty ilmoille. Meillä oli tarkoitus lähteä Kilpisjärveltä Norjan puolelle jatkamaan matkaa, mutta päätettiin sittenkin suunnata sukkelasti kohti etelää. Kylmänhiki otsallani laskeskelin hurjia summia, joita joutuisin maksamaan talvirenkaista Norjan puolella. Lumenuhka tuntui todelliselta, sillä yön aikana Saana ja lähitunturit olivat peittyneet ensilumeen ja plussan puolella oltiin enää pari astetta.

Päätettiin kuitenkin käydä pyörähtämässä pikaisesti Norjan puolella, sillä Norjan Lappi sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä. Varmaan noin 15 minuuttia valtakunnanrajan ylittämisen jälkeen maisemat alkoivat olla jo todella satumaiset. Suomalaisena on tosi ikävä joutua sanomaan tällaista ääneen, mutta: "SUOMI RUMAAAA - NORJA KAUNIS"! Norjan puolelta alkavat lumihuippuiset vuoret, jyrkät ja kiemurtelevat serpentiinitiet, pitkät tunnelit, meri, vuonot ja sieväksi maalatut pikkukylät. Jotta veistä oikein päästiin kääntämään meidän kateellisissa suomalaisissa sydämissämme, Norjan puolelta löytyi myös täydellinen ruska. Tuntui enemmän kuin kohtuuttomalta meitä suomalaisparkoja kohtaan, että täysin samoilla leveysasteilla Norjan puolen puissa ruska riehui taianomaisena ja värikkäänä, kun taas Suomen puolella puissa ei ollut enää lehden lehteä.


Ja niinhän siinä lopulta kävi, ettei me Ainon kanssa enää millään pystytty kääntymään ympäri ja palaamaan lehdettömään ja metsäiseen Suomeen kun kerran oltiin tuohon taikamaahan päädytty. Skibotnin kohdalta käännyttiinkin siis oikealle ja jatkettiin matkaa pitkin Jäämeren rannikkoa aina Altaan asti. Lämpötila pysytteli suurimman osan ajasta viidessä lämpöasteessa. Ainoastaan kerran alustava paniikki meinasi iskeä, kun reitti kulki niin korkean vuorenrinteen kautta, että lumiraja tuli vastaan ja samalla alkoi muutaman minuutin kestänyt räntäsade. Silloin mietin pariinkin otteeseen ratin takana, että mitähän sitä taas järkevyyksissä tuli tehtyä. Onneksi kiemurainen tie palasi nopeasti alas laaksoon, ja lämpötila kohosi jälleen riskirajojen yläpuolelle.

Altasta jatkettiin seuraavana päivänä matkaa alaspäin ja ajettiin Karigasniemen kautta Inariin. Toisen ajopäivän matkareitti ei enää pitänyt sisällään upeita merinäkymiä vuoristoineen, mutta päästiin kuitenkin ajelemaan tosi upean vuoristokanjonin läpi. Ja tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että yhdessä asiassa Suomi ja Norja ovat hoitaneet hommansa yhtä huonosti - nimittäin parkkipaikkojen rakentamisen parhaiden maisemien äärelle. Nähtiin matkan varrella hirveä määrä kuvankauniita paikkoja, mutta kapea tie vei mahdollisuudet valokuvaamiseen. Harmillisesti ilmakaan ei ollut parhain mahdollinen, sillä koko päivän jatkunut vesisade ja matalalla roikkuvat pilvet peittivät korkeimmat huiput näkyvistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti